Mamu ajeli Haaparannasta hoitamaan lapsia. Tuliasena oli "nuuskaa"
ja kun ajelin takasin tontilta oli vastassa iloisia lapsia (V&R) jotka olivat oppineet seisomaan päällään. R nosti jalat aitaa
vasten ja seisoi päällään ja lopuksi nosti kädetkin ylös! Kato, osaan
katsella ylösalasin!!!
R on myös kertonut hyvin onnellisena
että on saanut imuroida tämän talon. Mamulan leipä oli kuulemma
murustunut lattioille...
Mukava oli Miehen kanssa
touhuilla raksalla. Kun laudat kuivuivat harjasin yläkerran lattialta
neopor-murskaa ja muuta sotkua. Siinä sitten sain fiilistellä että
joskus tässä samassa kohdassa imuroidaan pöydän alustaa, eteistä,
olohuonetta. Katselin ikkunoista avautuavia näkymiä.
Mies kävi
tarkistamassa maalausjälkeä ja olihan siellä jossain ja täällä viiruja.
Myös kuullotetta kului pöntöllinen joka oli kuulemma pitänyt laskelmien
mukaan riittää koko talon puu-pinnoille. Tarkensin vähän työskentelyä
ettei viiruja valuisi mutta samalla olin onnellinen.
Oman käden jälki saa näkyä. Jos joku viiru joskus sattuu silmään niin voin muistella tätä päivää.
Ruokatauon
pidimme lankulla metsän rajaa katsellen. Kylmää pizzaa ja
kivennäisvettä. Siinä istuessa suunniteltiin nurmikkolle puttausgreeniä.
Ja metsänrajaan aidanteeksi metsäkuusia.
Tuli sade,
lankut maalattua. Pitkästä aikaa koko perheellä yhteinen lauantai ilta.
Sauna lämpeää, makuunista haetut kaksi keltaista karkkipussia odottaa...
Siirretty "perheblogista" 9.8.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, ilahdun kun jaat mielipiteesi, ajatuksesi tai ideasi, ne ovat minulle arvokkaita!